Lähdössä hyttysiä :-)
Kysely lasten radoista 2013

Lasten ratamestarin kyselyyn tuli kuusi vastausta kolme - neljä vuotta kilpaa suunnistaneilta lapsilta, kaikki eri radoilta. Kaikille kilpailijoille tarkoitetussa yleisessä kyselytutkimuksessa oli myös joitakin huomautuksia lasten radoista. Reittihärveliin kertyi kilpailujen jälkeen parin viikon kuluessa alle kymmenen piirrosta lasten radoilta.

Yleiskyselyn kommenteissa (ilmeisesti lasten vanhempien vastauksia) kaksi asiaa nousi yli muiden: pitkät matkat lasten lähtöihin sekä lauantain suorien ratojen vaikeus. Ratamestarin kyselyyn vastanneet lapset sen sijaan pitivät yhtä tukireittiläistä lukuunottamatta ratojansa sopivan pitkinä ja vaativina, mutta suurin osa huomautti pitkästä matkasta lähtöihin.

Pitkä matka lähtöön

Lasten lähdöt oli viety kauas siksi, että itse kilpailukeskusta ympäröivät mielestäni lapsille täysin sopimattomat pienipiirteiset poluttomat alueet (kilpailukeskuksen pohjoispuoli; aikuisten sunnuntain ratojen loppuosuus), hankalakulkuiset tiheikkömäet (itäpuoli; aikuisten lauantain ratojen loppupuoli), eri syistä kilpailukäytöstä kielletyt alueet ja jyrkät monikymmenmetriset rinteet.

Nyt nämä kilpailukeskuksen länsi- ja lounaispuolen rinteet mentiin kävellen lähtöihin ja tultiin juosten alas ratojen lopussa (kilpailukeskuspellolta metsään lähteneet kuntosuunnistajat sen sijaan kiipesivät nämä rinteet heti ratojensa alussa). Tällä ratkaisulla lauantain radat saatiin seuraamaan hetken ajan sähkölinjaa, selvärajaisen suon laitamia, Hepolammen rantaa sekä loppupuolella kappaleen matkaa kaikkien aikuisten ratojen kulkua.

Muutamat aikuisten kanssa yhteiset rastit olivat sellaisia, jotka olivat satojen ykköslähdön suunnistajien käytössä koko lasten lauantain kilpailun ajan. Sunnuntain ratojen alku puolestaan saatiin sovitettua Igelträsk-lammen (Juotikaslammen) ja sen lähistön polkujen ja metsäteiden sekä loppuosa kilpailukeskuspellolle luoteesta tulevan polun varteen.

Kuva: Marja Kuparinen 2013

Kuva: Marja Kuparinen 2013

Vaativuus

Yleiskyselyssä mainittiin muutaman kerran erityisen vaikeiksi H10/D10-rata. Joku aikuinen totesi kommentissaan, että lauantain HD10-rata ei ollut liiton ohjeen mukainen eikä sarjaa siksi olisi pitänyt järjestää tässä maastossa ollenkaan. Toisessa kommentissa rataa pidettiin liian vaativana ensimmäistä kertaa suoraa rataa suunnistavalle.

Ratamestarit olivat suunnitelleet kilpailun radat jo kesällä 2012, mutta maaston käyttörajoitusten selvittyä lopullisesti kaikki lasten ja aikuisten radat jouduttiin suunnittelemaan huhtikuun 2013 alussa uudestaan. Vanhemmissa suunnitelmissa kaikille lasten lauantain radoille olisi saatu hieman enemmän polkuosuuksia.

Halusin kuitenkin tarjota suoran 10-sarjan radan tässäkin maastossa, joskin pelotellen sen hankaluudella ratamestarin lausunnossa jo pari viikkoa ennen kilpailua. Muutama kilpailija kuuluikin tämän myötä valinneen rastireitin suoran radan sijasta.

Tulokset kertovat

Tulosten perusteella ohjeaika (viiden parhaan keskiarvoaika) ylittyi lauantaina selvästi sarjoissa H10, D10 (rata 1,6 km; ohjeaika 15-20 min; yhdentoista kilpailijan ajat 20 - 46 min, lisäksi yksi keskeyttänyt) ja niukasti sarjassa D12TR (rata 1,5 km; ohjeaika 20-25 min). On toki huomattava, että osanottajamäärältään pienessä sarjassa jokaisen kilpailijan kaikki yksittäiset pummit vaikuttavat viiden parhaan keskiarvoaikaan.

H12-sarjan pojat päästelivät molempina päivinä ja D12-sarjalaiset sunnuntaina alle ohjeajan. Tasoerot ovat lasten sarjoissa erityisen suuria, mikä näkyi selvimmin H10RR-sarjassa (lauantaina voittomarginaali 6 min, sunnuntaina 4 min) ja D13-sarjassa (lauantaina voittomarginaali 7 min). Aikaerot olivat mielestäni kuitenkin kohtuullisia. Hylättyjä, keskeyttäneitä tai yli tunnin aikoja oli vain muutamia (näistä osa johtui reippaasta lähdöstä myöhästymisestä).

Kuva: Marja Kuparinen 2013

Kuva: Marja Kuparinen 2013

Mitä mieltä me itse oltiin

Lasten omissa kommenteissa yksi piti lauantain rataa liian vaikeana (D12TR; toisaalta yleiskyselyssä joku piti samaa rataa liian helppona), muut taas arvioivat ratojensa vaativuuden sopivaksi tai helpohkoksi. Muutamia lasten kommentteja radoistaan:

• radassa haastetta, mutta myös tiepätkiä; kohtia, joissa helposti samaistumisvirheitä (D14 su)
• hyvä rata, rastipisteet sopivia; hyvä, että helppo ykkösrasti; rata olisi voinut olla pidempi; sopiva rata; ei vaikea vaikka joillain rastivälillä suorimmalla ei reitillä ei isoja kohteita, joista ottaa kiinni (H12 la)
• kaikki ihan ok (H10RR la)
• sopivasti polkuja, teitä ja metsää (H12 su)
• ykkösrasti suunnistuksellisesti vaikea, koska maasto pienipiirteistä (D12TR la)
• lähdössä hyttysiä :-)

Lippu korkealla

Lasten suunnistusta oli helpotettu nostamalla vain lasten radoilla käytössä olleiden rastien rastiliput erityisen näkyville ja nostamalla rastireitin viitoitusta paikoin niin korkealle, että se näkyi muutamissa hevosenkenkämäisissä oikaisukohdissa kymmenien metrien metrin päähän. Lisäksi kaikki kuntosuunnistusradat oli molempina päivinä tarkoituksella viety lasten käytössä olleisiin maastonosiin.

Maaston käyttö oli varsin samanlaista kuin vuoden 2004 SG-kilpailussa (muutamat rastipisteetkin olivat samoja). Tuolloin omat lapseni suunnistivat ensimmäistä kertaa metsäkansallisissa: tyttäreni eksyi lauantain radan loppuosuudella Häkläjärventien ja kilpailukeskuspellon välisellä alueella, poikani puolestaan teki samoilla paikkeilla ainoan oikaisunsa rastireitillä.

Parhaat reitit

Kiitoksia kyselyihin vastanneille. Nyt voit katsoa täältä, mitkä olivat ratamestarin mielestä parhaat reitit. Ne on piirretty karttakuviin sinisellä. Joillakin rastiväleillä on myös toinen hyvä reitti, joka on piirretty vihreällä.

RL 27.6.2013

Kuva: Marja Kuparinen 2013