Pullautettiin kartta

Karttapullautin on eittämättä suunnistuksen uusia suuria innovaatioita. Täällä etelässä olemme tottuneet siihen, että karttoja riittää. Pikemminkin maastoista on pulaa. Kauempana tilanne on toinen. Maastoja on ja jokamiehenä voi kulkea, mutta kartoista on puute. Ja uuden kartan teko on kallista.

Jarkko Ryypön kehittämä Karttapullautin käyttää Maanmittaushallituksen vapaasti saatavissa olevaa laserkeilausaineistoa ja sananmukaisesti pullauttaa siitä suunnistuskartan. Lisää tietoa Karttapullauttimesta löydät täältä sekä myös täältä.

Alla on esimerkki Suunto-Games 2013 kilpailukeskuksen ympäristöstä. Vasen kuva on ote yhdeksän vuotta vanhasta kartasta ja oikea kuva vastaavalta alueelta pullautetusta kartasta.

Vanha Snettansin kartta, käyräväli 5 m.
Stereokartoitus Pentti Korhonen 2002,
kartoitus Kimmo Nykänen 2002

Pullautuskartta, käyräväli 2.5 m.
Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistosta
ja maastotietokannasta (Raino Lampinen)

Pullautuskartan korkeuskäyrät, jyrkänteet, avoimet alueet ja tiheiköt pohjautuvat laserkeilausaineistoon. Niiden kuvausta voi säätää monella tavalla. Esimerkiksi voit valita kartan käyrävälin, käyrien mutkikkuuden tai sen, minkälaiset alueet ovat tiheikköjä tai avoimia. Samoin voit vaikuttaa myös jyrkänteiden ja pistekumpareiden määrään. Sanalla sanoen voit leipoa pullautuskartasta ihan mieleisesi.

Huomaa kuitenkin, että pullautuskartta ei ole suunnistuskartta - siitä puuttuu suunnistuskartan keskeinen työvaihe eli maastotyö. Isompien elementtien kuten asutuksen, peltojen, teiden, polkujen,ojien ja soiden tarkkuuus on peruskartan mukainen.

Joka tapauksessa pullautuskartta on erinomainen ja myös palkittu paikkatietosovellus. Kun pullautuskartan piirtämissäädöt on sovitettu maaston luonteen mukaan, lopputulos kelpaa vallan hyvin suunnistajan harjoituskarttamappiin ja jopa enempäänkin. Joten ei muuta kuin oman maun mukaisia karttoja pullauttelemaan.