Suunto-Gamesin
verkkosivuilla oli kolme päivää kilpailujen jälkeen
mahdollisuus vastata kyselyyn, jolla sai arvioida, miten
järjestäjät olivat onnistuneet kilpailujen järjestämisessä.
Kaikkiaan 174
henkilöä vastasi kyselyyn. Vastausprosentti jäi siten noin 15%
tasolle. Vastaukset jaoteltiin kolmeen ryhmään: lapset eli
sarjat H/D8-H/D16, nuoret aikuiset, sarjat H/D18-H/D21
sekä varttuneet eli sarjat H/D35- H/D90.
Parhaimpaan
vastausprosenttiin pääsivät nuoret aikuiset, 43 vastausta
(30%). Seuraavaksi eniten vastasivat varttuneet, 114 vastausta
(18%). Lasten vastauksia oli 17 (7%).
Sulkeissa likimääräinen vastausprosentti kussakin ryhmässä.
Järjestelyjä
sai arvioida kolmiportaisella asteikolla: esimerkiksi
kilpailukeskuksen toimintaa saattoi arvioida hyväksi,
siedettäväksi ja surkeaksi. Hyvä
takseerattiin kouluarvosanoin 10:n arvoiseksi, siedettävä
7:ksi ja surkea sai arvosanan 4. Ratojen arvioinnissa
sopivasta poikkeavat arviot vastasivat arvosanaa 5½.
Lisäksi oli mahdollisuus kirjata vapaamuotoisia näkemyksiä,
jotka on seuraavassa tekstissä osoitettu kursiivilla.
Kilpailukutsu
ja kilpailuohje
Vastaajat olivat lähes yksimielisiä siitä, että kilpailukutsu
ja kilpailuohje olivat selkeät ja ymmärrettävät.
Lasten joukosta toivottiin lisää tietoja lasten radoista ja
parempaa kieliasua, nuoret aikuiset lisää infoa sunnuntain
ylimääräisistä juomarasteista.
Varttuneet toivoivat kilpailuohjeen julkaisemista aikaisemmin
ja tarkempia aika-arvioita pysäköinnistä lähtöön. Lisäksi toivottiin kilpailukeskuskarttaan
merkittäväksi lähtöviitoitusten
suunnat. Rintanumeroiden käyttöä kritisoitiin: hieno
paita repeytyy. Eräs vastaaja esitti että liitto
standardisoisi kilpailuohjeen, jolloin perusasioita ei
seurojen ohjeissa tarvitsisi aina toistaa.
Pysäköinti
ja bussikuljetus
Jo etukäteen tiesimme, että pysäköinti ja siihen liittyvät
bussikuljetukset tulisivat olemaan vaikea asia.
Niinpä saatu palaute on hyvä, sillä vain lapset
katsoivat, ettei kuljetuksia oltu järjestetty hyvin. Sen
sijaan nuorten aikuisten ja varttuneiden mielestä pysäköinti ja
kuljetukset sujuivat.
Lasten kritiikki kohdistui ylipäänsä bussikuljetukseen, sen
pituuteen sekä bussien vähäiseen määrään. Ensimmäisenä päivänä
oli ruuhkaa ja bussin odotus kesti pitkään. Parempi olisi
ollut vuokrata lähipelto pysäköintiä varten.
Nuoret aikuiset katsoivat, että opastuksessa pysäköintiin
oli parantamisen varaa ja että bussikuljetus kesti liian
pitkään. Myös he toivoivat lisää busseja. Myös kritisoitiin maksua,
jota pidettiin liian korkeana. Muutama tuli paikalle
joukkoliikenteellä eikä ollut päässyt mukaan heti ensimmäiseen
pysäkin ohi kulkeneeseen bussiin.
Varttuneet aikuiset eivät juuri arvostelleet
bussikuljetuksia, vain yksi toivoi tiheämpää vuoroväliä. Sen
sijaan useampi kiitteli hyvin toiminutta bussiliikennettä ja
nimenomaan sen takia, että sillä pääsee parempaan maastoon.
Eräs epäili, että bussikuljetus oli järjestäjille varmaan
painajainen kaikkine nurisijoineen.
Ja toinen totesi: hatun nosto poikkeuksellisten
parkkeeraus- ja kuljetusjärjestelyiden hoitamisesta. Ei tuosta
voi parantaa.
Lähtö
ja viitoitukset
Lähdön toiminta viitoituksineen sai parhaimmat
arviot - arviointien mukaan niissä ei ollut
juuri parantamisen varaa.
Mutta jotain kuitenkin: Lasten lähdössä pitäisi ensin
katsoa karttaan ja vasta sitten nollata ja sitten odottaa eikä
toisinpäin.. Ja joku lapsi oli ollut vähällä eksyä
viitoitukselta.
Nuoret aikuiset olisivat halunneet juomaa lähtöihin ja eräs
olisi toivonut saada oman oman juomapullonsa takaisin. Myös
eräällä oli ollut vaikeuksia viitoituksen kanssa ja eräs
taas toivoi hyttyskarkottimia lähtöön. Mutta olihan kiitostakin:
Sunnuntaina oli lähdössä 2 ollut huuliharpunsoittoa.
Myös varttuneet toivoivat juomaa lähtöön, sen järjestäminen
erään vastaajan mukaan kun ei olisi kovin iso ponnistus.
Myös muutama moitti opastusta lähtöön ja eräs kehui jopa
eksyneensä siltä, vaikkakin piti sitä ihan omana syynään. Karttaan
olisi erään mielestä pitänyt painaa myös sarjatunnus
taustapuolelle, jotta voisi olla aivan varma siitä, että ottaa
ämpäristä oman karttansa. Eräs ei ollut heti löytänyt miesten
pesupaikalle opasteiden puuttuessa.
Ratojen
vaativuus
Suunnistuskilpailujen keskeinen asia, radat sai erinomaiset
arvioinnit. Vain lapset olivat hieman kriittisiä. Sen sijaan
kaikki nuoret aikuiset katsoivat, että radat olivat
sopivan vaativia.
Lapsilla oli erään vastaajan mukaan "ihania
rastivälejä". Lauantain D12-rata oli erään vastaajan
mukaan vaikea, mutta sunnuntain rata jo aika kiva.
Nuorten aikuisten vähäinen kritiikki näytti kohdistuneen
enemmän juomarastien puutteeseen kuin itse ratoihin. Eräs
katsoi, että sunnuntaina rasteja oli liikaa ja toinen katsoi,
että vaikeammatkin olisivat voineet olla. Mutta tuli
kehujakin: hienoja maastoja ja sitä oli kenties hieman
huomioitu jopa ratasuunnittelussakin. Ja toinen mielipide:
Loistavat radat rajoitukset huomioon ottaen.
Myös jotkut varttuneet vastaajat kritisoivat juomarastien
puutetta. Muutama vastaaja piti lasten ratoja liian vaativina,
erityisesti lauantain rastireittiä - lasten mielipiteet eivät
kuitenkaan olleet samansuuntaisia. Eräs vastaaja totesi, ettei
reitinvalintoja juuri ollut, mutta huomautti samalla, että
tämä oli etukäteen tiedossa. Kuntorastien ratoja kiiteltiin ja
myös erityisesti rataa H60. Muutama katsoi, etteivät radat ole
veteraaneille koskaan liian vaikeita. Rastien lukumäärä oli
erään vastaajan mukaan poikennut ohjeista. Eräs vastaaja
totesi, että Helsingin alueella (ja koko Suomessakin) HS on
niitä harvoja seuroja joilla myös "pattaraisten" radat OK.
Ratapituudet
Yleisesti ratapituuksia pidettiin sopivina ja vähäinenkin
kritiikki piti tasapuolisesti ratoja joko liian pitkinä tai
liiann lyhyinä.
Lapsista eräs oli todennut että pitkämatka oli lyhyempi
kuin keskimatka.
Muutamat nuoret aikuiset katsoivat, että AL-radat olisivat
voineet olla lauantaina hieman pitempiä. Toivottiin myös
jatkossa AL-ratoja, jotta jokaiselle löytyisi sopiva sarja.
Samoin eräs vastaaja toivoi, että H21A-sarjassa olisi käytetty
1:15 000 -karttaa, koska säännötkin tätä edellyttävät. Ja
vielä eräs arvoituksellinen mielipide: Pitkä matka H21 80
min = tässä maastossa 14 km.
Varttuneet tuntuivat toivoneen pidempiä matkoja.
Kuitenkin konseptia lauantaina lyhyt matka ja sunnuntaina
pitkä matka kiiteltiin.
Myös D40-radan pituutta sunnuntaina kiiteltiin joskin taas D60
olisi erään mielipiteen mukaan pitänyt olla vain 3-3.5 km.
Tuloslaskenta
ja palkintojen jako
Kiireinen elämäntapa näyttää heijastuvan tulospalvelua
koskevaan toimintaa: nuoremmilla on kiire ja vanhemmilla on
aikaa odottaa.
Eräs lapsista kritisoi tulosten hidasta tuloa verkkoon ja
toinen lasten sarjojen hidasta palkintojenjakoa.
Nuorista aikuisista eräs vastaaja toivoi kiinteää aikataulua
palkintojen jaolle ja toinen kertoi odottaneensa yhtä
palkintoa puolitoista tuntia, vaikka sarja oli ratkennut.
Varttuneista eräs katsoi, että tulospalvelu toimi
kiitettävästi, mutta palkintojenjako surkeasti, vielä
senkin jälkeen kun taululle tuli vihreä ilmoitus, niin
palkintojen jakajat eivät tienneet tästä. Eräs toinen
toivoi väliaikoja paremmin ajan tasalle kilpailun jälkeen.
Myös muistutettiin, että rastirallistakin olisi ollut kiva
saada palkinto.
Kilpailukeskus
ja sen palvelut
ilpailukeskusta kiiteltiin vuolaasti, antoihan
Elohovi taustalla erinomaiset mahdollisuudet täydelliselle
kilpailukeskukselle.
Lapset kiittelivät uimapaikkaa ja nuoret aikuiset
mahdollisuutta ruokailuun. Kritiikkiä sai sunnuntain
loppuviitoitus, joka kulki kilpailukeskuksen läpi.
Varttuneista eräs kiinnitti huomionsa kertakäyttömukeihin ja
piti parempana mahdollisuutta täyttää omat juomapullot
hanasta. Myös uimapaikkaa kiiteltiin, joskin eräs ei ollut
löytää uimapaikalle viitoituksen puutteessa. Eräs taas ei
uskaltautunut uimaan, koska veden laatu ei houkutellut
pesulle. Muksulaa ja sen kaikenikäisille sopivaa tekemistä
muistettiin myös kiitellä. Eräs vastaaja totesikin lyhyesti
en keksi parannettavaa, loistavat palvelut
Mikä oli parasta Suunto-Gamesissa
Vastaajilla oli mahdollisuus lopuksi kertoa, mikä oli
parasta Suunto-Gamesissa. Tulokset olivat yllättävän
samansuuntaisia eri ikäryhmissä:
Aikuiset - niin nuoret kuin varttuneetkin
arvostivat ennen kaikkea hyvää maastoa ja hyviä ratoja.
Kolmanneksi eniten kiiteltiin ajankohtaa.
Lapset asettivat etusijalle radat ja vasta
sitten maastot. Lasten mielestä kolmanneksi tärkein Suunto-Gamesin asia olivat
iloiset toimitsijat. Samaa mieltä olivat myös varttuneet aikuiset. Lapset korostivat
hyviä palkintoja, mikä taas aikuisten mielestä näytti olleen
aivan sivuseikka.
Vastauksissa kehuttiin hyvin ja varmasti
toimineita järjestelyitä ja lapset erityisesti
uintimahdollisuutta. Myös kirjapainossa painettuja
karttoja kehuttiin verrattuna tulostekarttoihin. Kuntorastien
kärsivällisille toimitsijoille lähetettiin erityiskiitokset.
Samoin kiiteltiin metsäistä kilpailukeskusta, joka
tarjosi riittävästi varjoa hellepäivänä.
Tulospalvelun nopeutta kiiteltiin: tulokset taululla
melkein samaan aikaan kun kilpailija maalissa - hienoa!
Toimitsijoiden nimi- ja roolilapuista annettiin kiitosta kuten
myös siitä, että toimitsijoita oli riittävästi. Eräs
vastaaja oli pannut merkille nuorten ja naisten suuren osuuden
järjestelykoneistossa - kuinka saisi saman onnistumaan
omassa seurassa. Parhaimman yhteenvedon teki eräs vastaajista
todeten,
että Suunto Games HENKI, kisa on legenda, mihin on aina
mukava tulla.
Tarkastelua
Kyselyn perusteella Suunto-Games 2011 oli
eittämättä kympin arvoinen suoritus. Lähes kaikki arviointi oli
kouluarvosanoilla mitaten kiitettävää. Kriittisimpiä
olivat lapset eli 8-16 vuotiaat. Parhaimmat arviot antoivat
nuoret aikuiset eli 17-34 vuotiaat, joskin varttuneiden
aikuisten arviot olivat lähes samaa tasoa.
Voiko järjestelyorganisaatio olla tyytyväinen lopputulokseen?. Kyllä ja ei!
Kyllä-vastaus sopii hyvin, koska yleisarvosana oli loistava eikä se ole sattuma. Toki
kaunis sää ja loistava kilpailukeskuspaikka auttoivat paljon,
mutta toisaalta järjestelyorganisaatio on jo vuosikausia
kehittänyt Suunto-Gamesin konseptia ja parannellut monia
asioita. Siitä esimerkkinä jo vuosien takaisen muistiinpanot
Suunto-Gamesin
mallisuorituksesta.
Mutta myös ei-vastauskin on mahdollinen, koska hyvien arvosanojen takana on aina
jotain parannettavaa. Osaan näistä on
helppo puuttua. Näitä ovat esimerkiksi viitoitus ja
opastus, joita kritisoitiin muutamassa vastauksessa. Myös
palkintojenjaon järjestelyjä on helppo parantaa. Samalla on
kuitenkin hyvä huomata, että ylivoimainen enemmistö vastaajista katsoi, että
nämäkin molemmat asiat oli hoidettu ihan mallikkaasti.
Mutta sitten on asioita, joiden parantaminen ei ole
helppoa tai edes mahdollista. Esimerkiksi muutama vastaaja kritisoi sunnuntain loppuviitoitusta,
joka kulki kilpailukeskuksen läpi. Vaikea sitä olisi ollut muuttaa:
vaihtoehtoisesti olisi voitu käyttää samaa tulosuuntaa kuin
lauantaina, mutta silloin koko ratasuunnittelu olisi mennyt
uusiksi ja olisi jouduttu käyttämään samoja loppurasteja kuin
lauantaina. Tämä olisi varmasti aiheuttanut enemmän ja ihan
oikeutettuakin kritiikkiä.
Toinen samantapainen asia olivat bussikuljetukset - toivottiin
lisää busseja, jotta olisi päästy lyhyemmällä odotuksella,
pysäköinnin tuomista pellolle lähemmäksi kilpailukeskusta sekä
kuljetuksesta ja pysäköinnistä maksettavaa hintaa pienemmäksi. Kaikki hyviä asioita, mutta niiden toteuttaminen
taloudellisista tai ympäristöllisistä syistä ei ollut
mahdollista. Jo viiden bussin saaminen
liikenteeseen oli taloudellinen urotyö, sopivia peltoja ei
kerta kaikkiaan ollut ja 5
euroa autokunnalta ei ole liikaa - merkitseehän se vain 50
sentin maksua yhtä henkilöä kohden päivältä, jos paikalle
tullaan porukalla yhdellä autolla. Ei se ole kovin suuri maksu
hyvistä kilpailumaastoista.
Kolmas nimenomaan tänä
vuonna esille noussut
kritiikin kohde juomarastien määrä liikkuu helposti ja työläästi järjestettävien asioiden välillä. Tämän vuoden Suunto-Gamesin
maastossa ei ollut
metsäautoteitä, joiden varteen juoma-asemia olisi ollut helppo
pystyttää. Ja vesikanistereiden rahtaaminen umpimetsään ei
ole aivan yksinkertaista. Asiaa harkittiin tiiviisti vielä
lauantai-iltana ja päädyttiinkin lisäämään muutamille pisimmille
radoille juomarasteja. Niistä tosin ei enää ennätetty
etukäteen kertoa kaikille sarjoille, joten osalle kilpailijoista
ne tulivat vastaan iloisina yllätyksinä.
Mutta juomarastiasialla on toinenkin näkökulma - ihan ekologisesti olisi
varmasti järkevämpää, että hellekisoissa tukeuduttaisiin
enemmän omaan juomahuoltoon. Nykyiset juomavyöt tai
vastaavat kulkevat helposti mukana siinä missä yökisoissa
otsalamppukin. Voisiko asenteiden muutoksella muuttaa
hellekisoihin suhtautumista ja siten olennaisesti helpottaa
järjestäjien työtaakkaa.
Sama näkökulma koskee muitakin asioita -
vaikka suurin osa kehui uimamahdollisuutta, niin yksi
kritiikki osui uimaveden laatuun. Tästä kritiikistä olisi toki
päässyt eroon teettämällä kalliit mittaukset uimaveden laadusta tai
sitten kokonaan olisi luovuttu uintimahdollisuudesta. Mutta
kokonaisuus ratkaisi ja uiminen - ainakin monien
lasten näkökulmasta taisi olla Suunto-Gamesin kohokohtia.
Lopuksi
Suunnistuskilpailun järjestäminen on paljolti
kompromissien tekemistä. Nyt tehty kysely osoitti, että pääasiat:
maasto, radat ja tuloslaskenta ovat kunnossa. Ja ilmeisesti
myös kartta on säällinen, koska sitä ei kukaan moittinut.
Nämä ovat ne neljä tukijalkaa, joille Suunto-Games rakentuu.
Kiitos kaikille vastaajille, jotka
osoittivat, että järjestelymme ovat oikealla tiellä. Myös kritiikin
aiheet painamme
visusti mieleemme ensi vuoden Suunto-Gamesia varten.
Tervetuloa vuoden 2012 Suunto-Gamesiin.
kari sane
SG-2011 tiedottaja
