Lasten ratojen lähtöpaikat on tänä vuonna viety molempina päivinä aikuisten lähtöjen tuntumaan puolentoista kilometrin päähän kilpailukeskuksesta. Matkaa sinne on siis lähes saman verran kuin lyhyimmillä radoilla pituutta.

Lähtöihin pääsee lauantaina tietä ja sunnuntaina polkuja pitkin, mutta aikaa kulkemiseen pitää toki varata tavallista enemmän. Syynä lähtöpaikkojen kaukaisuuteen ovat käytettävissä olevaa aluetta kaventavat kilpailukeskuksen lähistön kallioalueiden käyttörajoitukset sekä alueen järvien, teiden ja asutuksen sijoittuminen. Kaukaisilta lähtöpaikoilta nuorimmatkin pääsevät sitten suunnistamaan alueille, joilta löytyy suunnistuksen tueksi selkeitä viivamaisia kohteita kuten polkuja, järvien rantoja ja ojia runsaammin kuin kilpailukeskuksen lähimaastosta.

Lasten ratojen maasto poikkeaa molempina päivinä etenkin aikuisten pitkien ratojen maastosta: jäkäläpeitteistä tai paljasta avokalliomaastoa on kovin vähän, varttuneen kuusivaltaisen metsän osuus taas on paljon suurempi, ja varsin ison osan radoista voi halutessaan kulkea polkuja pitkin.

Rämeitä ei ole lainkaan, ei edes pikku laikkuja, mutta molempina päivinä vastaan saattaa reitinvalinnasta riippuen tulla kuusikkoisia korpinotkoja ja ­painanteita, joissa kulkukelpoisuus voi olla paikoin hyvinkin huono viime vuosina tehtyjen ennallistamistoimenpiteiden takia. Tällaisilla paikoilla kartalle merkityillä traktoriurilla saattaa olla risukkoa tai paksuja puunrunkojakin, jopa niin paljon, ettei uria tahdo tunnistaa maastossa. Tällaisia hankalakulkuisia traktoriurien paikkoja on kuvattu vihreällä pystyviivoituksella.

Lauantaina radat kulkevat keskiosassaan pitkän matkaa korkealla rinteellä, jolla sekä pensas- että kenttäkerroksen kasvillisuus on enimmäkseen siksi harvaa, että sekä näkyvyys ja kulkukelpoisuus ovat vielä kesäkuussakin varsin hyviä. Risukko tai kaatuneet puutkaan eivät pääse hidastamaan vauhtia tuolla rinteellä.

Sunnuntaina maasto on tasaisempaa ja kasvillisuus tiheämpää. Osa radoista halkoo tuolloin nuorempaa kasvatusmännikköä ja loppumatkalla päästään vanhoihin kuusikkoihin.

Varsinkin sunnuntaina radoilla saattaa törmätä muutaman aarin aukkopaikkoihin, joissa puita on kaadettu ristiin rastiin lahopuulla elävien vanhan metsän eliölajien asuinalueiksi. Nämä pienialaiset aukot on kyllä helppo kiertää. Karttaan ne on merkitty aukon symbolin ja vihreän pystyviivoituksen yhdistelmänä.

13- ja 14-sarjojen reitinvalinnaltaan ja rastinotoltaan vaikeimmat osuudet lienevät molempina päivinä ratojen alkupuolella: malttia siis ensimmäisillekin rasteille!

Rastireitillä säästyy lauantaina onnistuneilla oikaisuilla lähinnä turhalta kiipeämiseltä, sunnuntaina taas hidaskulkuisilta metsäosuuksilta. Rastireitille saattaa molempina päivinä näkyä muutamia muiden sarjojen rasteja: niistä ei pidä välittää - omat rastit kun ovat aivan viitoituksen varressa ja niillä on RR-numerotunnus.

Raino Lampinen
Ratamestari (lasten radat)

Katso ratamestarien viime vihjeet