Ratamestarin lausunto
Kilpailukeskus
Onnistuimme saamaan tämän vuoden Suunto Gamesiin aiemmin käyttämättömän kilpailukeskuksen Espoon Nuuksionpäästä. Aikuisten kaikki rastit ovat Nuuksion kansallispuistossa ja kahta itäisintä ja kahta viimeistä lukuunottamatta Vihdin Ollilan kylän alueella. Lapset kilpailevat molempina päivinä Espoon puolella Nuuksion ja osin myös Velskolan kylien alueella, pääosin kansallispuistossa mutta osin myös Pääkaupunkiseudun partiolaisten alueilla ja muilla yksityismailla.
Aikuisten maaston itäosassa on käväisty vuosien 2005 ja 2012 Suunto Games -kilpailuissa ja joskus harvoin Iltarastien tai Firmaliigan pisimmillä radoilla. Länsiosassa on nyt kartoitettu uudestaan aluetta, jossa viimeksi on kilpailtu 1990-luvulla. Nyt siis sekä kilpa- että kuntosuunnistajille on tarjolla harvinainen mahdollisuus päästä pääkaupunkiseudulla varsin vieraaseen maastoon.Maasto
Maaston korkeusvaihtelu on vähäistä verrattuna esimerkiksi edellisvuoden Salmin maastoon tai eteläisempiin Kattilajärven - Pirttimäen alueisiin. Suurimmat yksittäiset nousut aikuisten radoilla ovat 30 metrin luokkaa. Kilpailukeskus sijaitsee ratojen matalimmassa kohdassa (noin 60 m mpy.) ja pisimmillä radoilla käydään korkeimmillaan juuri yli 100 metrissä.
Laakeat rinteet ja laajat, varsin tasaiset mäenpäälliset kattavat suuren osan niin aikuisten kuin lastenkin maastosta. Mäet ovat kallioisia, mutta yhtenäistä paljasta kalliopintaa ei ole laajalti, varsinkin kun suurimmat avokallioalueet on kulutusherkkyytensä vuoksi rajattu kilpailun ulkopuolelle.Metsät ovat alavimmilla paikoilla ja pohjoisrinteillä kuusivaltaisia ja muualla eri-ikäisiä männiköitä. Lehtipuuston osuus on pieni ja lehtipuuvaltaisia kohtia vain muutamassa harvassa paikassa. Näkyvyys vaihtelee suuresti. Vuoden 1998 kartassa iso osa maastosta on hakkuualuetta. Alueen tultua kansallispuiston osaksi nuo alueet ovat jääneet harventamatta ja nyt niillä kasvaa harvakseltaan aikanaan siemenpuiksi jätettyjä vanhoja mäntyjä, niiden alla n. 7 - 10 metrin korkuista paikoin tiheääkin alikasvosta ja pohjalla paikoin puolireiteen yltävää kanervikkoa.
Kilpailumaastossa ei ole lainkaan varsinaisia hakkuualueita. Erään kalliomäen laella on muutaman vuoden takainen kulotusalue. Pystyvihreää kartalla on hyvin niukalti. Muutamilla sunnuntain pitkillä radoilla joutuu kuusikoissa hieman väistelemään kaatuneita runkoja. Hankalaa kivikkoakaan ei tule vastaan. Luontoa on ennallistettu kansallispuiston tässä osassa toistaiseksi vain vähän. Jokunen oja Kakarlammen koillispuolella on tukittu ja alueen kaakkoisosassa on kaadettu puita parissakymmessä lähekkäisessä paikassa lahopuun lisäämiseksi muutaman aarin aloilla.
Aikuisten kilpailumaastossa on seitsemän järveä tai lampea. Olen vältellyt niiden rantasoita ja monia muitakin soita ratoja suunnitellessani. Muutamat avoimet nevat on merkitty karttaan kiellettyinä alueina.
Aikuisten kilpailualueen länsilaidalla on yksi vähäisessä käytössä oleva ulkoilutie ja keskiosaa halkoo kaksi vanhaa metsätietä. Koska alue on kansallispuiston syrjäosaa, ei sinne ole syntynyt sellaista tiheää polkuverkostoa kuin moniin muihin puiston osiin. Ympärivuotista tai kesäasutusta on vain kilpailukeskuksen tuntumassa.
Kilpailukeskus on kuvassa vasemmalla
alhaalla. Oikealla on Ruuhijärvi
Kilpailukeskuksen lähialueen maaston korkeussuhteet ja metsien ikärakenne näkyvät yllä olevasta kuvasta. Niitä voi myös tutkailla tarkemmin ja myös laajemmin Paikkatietoikkunan Karttaikkunasta vaikkapa tämän valmiin näkymän avulla (valitse haluamasi kerrokset /Karttatasot-valikosta).
Radat
Ratoja suunniteltaessa on väistelty n. 80 herkäksi määriteltyä aluetta (kolmen eri Natura-luontotyypin kohteita) sekä joitakin uhanalaisten eliöiden esiintymispaikkoja. Tämän lisäksi olemme pyrkineet estämään maaston kulumista rastipisteiden valinnalla sekä tasaamalla sopivasti lähekkäisten rastipisteiden kävijämäärää ja eri rastivälien käyttäjämäärää. Kun tähän vielä lisätään järvien ja kilpailukeskuksen lähistön asutuksen kiertely on selvää, että rasteja on varsin paljon (aikuisilla yhteensä 128) ja että huomattava osa rastiväleistä on kovin lyhyitä ohjaamassa kilpailjoiden kulkua tiettyihin käytäviin. Useimmilla sunnuntain pitkän matkan radoilla on sentään yksi tai kaksi pitkähköä rastiväliä.
Lauantain keskimatkalla 45-vuotiaat ja vanhemmat suunnistavat mittakaavan 1:7500 kartalla. Koska sunnuntain maasto ei ole erityisen pienipiirteistä (laajoillla aloilla pikemminkin päinvastoin) ja rastipisteet ovat varsin selkeissä paikoissa niin sunnuntain pitkillä matkoilla selvittäneen 1:10000 kartoilla ilman suuria hankaluuksia. Tällä mittakaavalla ja A3-kartalla mahdollisimman monet radat saa ulotettua käytössä olevan maaston länsi- ja luoteisosaan, jossa rasteja ei ole haettu kilpaa vuosikausiin.
Vuoden tauon jälkeen nyt kilpaillaan taas D15- ja H15-sarjoissa. Näiden radat ovat selvästi lyhyempiä ja helpompia kuin 16-vuotiaiden radat.
Yksi alue kilpailualueen pohjoisosasta kartoitettiin vasta tänä keväänä eikä siten ehtinyt käyttöön ratoja suunniteltaessa.
Matkojen pituus
50-vuotiaiden ja vanhempien keskimatkan sääntöjen mukainen ohjeaika on vain 20 - 25 minuuttia. Suunto Gamesissa on viime vuosina kuitenkin tietoisesti tavoiteltu 30 - 35 minuutin aikoja.
Lauantain matkat ovat näissä sarjoissa tänäkin vuonna sellaisia, että viiden parhaan keskiarvo asettuu 30 - 35 minuutin paikkeille mikäli kärkipäässä pidetään keskimäärin sellaista vauhtia mitä viime vuosina on juostu. Arvelen kuitenkin, että tänä vuonna vauhti on hyväkulkuisen maaston ja varsin vähäisten korkeuserojen vuoksi keskimääräistä kovempaa.
nautinnollista suunnistusta,
Raino Lampinen 29.5.2016